Le Taurillon: Viime huhtikuussa vietimme Meksikonlahden öljyonnettomuuden kymmenettä vuosipäivää. Surfrider Foundation julkisti vuosipäivänä öljyn ja maakaasun porausta Euroopassa vastustavan “Drilling is killing” -kampanjansa. Mistä kampanjassa on kyse?
Jana Prokofjeva: Käytimme tämän traagisen vuosipäivän hyväksi ja ryhdyimme kampanjoimaan uudelleen merellä tapahtuvaa poraamista vastaan. Surfrider Foundation on jo noin kymmenen vuoden ajan toiminut poraamista vastaan, ja teimme ensimmäiset vetoomuksemme juuri Deepwater Horizon -porauslautan räjähdyksen jälkeen. Painostuksemme ansiosta EU hyväksyi vuonna 2013 direktiivin poraustoiminnan turvallisuudesta.
Tämä vuosi on hyvä hetki aloittaa kampanjointi uudestaan ja lisätä suuren yleisön tietoisuutta näistä aiheista. Luulen, että monet eurooppalaiset eivät vieläkään tiedä, että poraaminen jatkuu edelleen Euroopan merillä, ja että toiminta voi haitata heidän elämänlaatuaan.
Aiemmin mainitsemaani direktiiviä olisi määrä uudistaa tänä vuonna. Euroopan komission piti jo viime vuonna julkaista arviointiraportti tekstistä ennen lainsäädännön uudistusta. Nyt elämme lokakuuta, eikä tämä raportti ole vieläkään julkisesti saatavilla. Joten nyt on oikea aika nostaa asiasta keskustelua ja vaatia direktiivin uudistamista, tai jopa poraustoiminnan kieltämistä kokonaan.
Le Taurillon: Minkä takia nykyinen direktiivi ei tarjoa riittävää suojaa meriympäristölle esimerkiksi Jäämerellä?
Ensiksi pitää mainita, että teksti oli iso edistysaskel, jonka mahdollistivat Meksikonlahden onnettomuus sekä meidän ja muiden järjestöjen informaatiokampanjat. Tämän direktiivin ansiosta onnettomuuksien määrä on vähentynyt voimakkaasti, ja Deepwateria vastaava katastrofi on Euroopassa varsin epätodennäköinen, toisin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, missä sääntely ei ole juurikaan kehittynyt.
Tämä direktiivi oli ensimmäinen, joka säänteli poraamisen turvallisuutta. Me ajoimme vahvempia takeita ympäristöturvallisuudelle, muttemme päässeet tähän tavoitteeseen, ehkä siksi, että elimme vielä aikaa ennen Pariisin ilmastosopimusta. Siihen aikaan kansalaisten ja poliitikkojen herkkyys aihepiirille oli vielä matalammalla tasolla.
Nykyisessä tekstissä on siis aukkoja ympäristönsuojelun suhteen, erityisesti mitä tulee arktisiin alueisiin ja suojeltuihin merialueisiin. Me kutsumme näitä alueita “herkiksi vyöhykkeiksi”, joilla poraustyöt pitäisi kieltää nopeasti. Nykyinen direktiivi ei kuitenkaan estä poraamista. Esimerkiksi Kreikka jakaa edelleen porauslupia hauraille alueille, mikä on meidän mielestämme huomattava epäjohdonmukaisuus. Arktisella merialueella öljy- tai kaasuonnettomuus olisi oikea katastrofi, koska onnettomuuden seurauksena menettäisimme välittömästi ison osan meren ekosysteemistä, ja äärimmäiset sääolot vaikeuttaisivat pelastusoperaatiota arktisilla vesillä.
Le Taurillon: Arktisen alueen ongelmana on, että merialuetta hallitsee useampi maa, joista kaikkiin EU-lainsäädäntö ei päde. Miten Venäjän, Yhdysvallat tai Kanadan pystyy suostuttelemaan porauskieltoihin heidän merialueillaan?
Hyvä kysymys, johon minulla ei valitettavasti ole vastausta. Me haluamme ensin saada kiellon koskemaan EU:n ja Euroopan talousalueen alueita. EU on johtava toimija kansainvälisissä neuvotteluissa merten hallinnoinnin ja ilmastonsuojelun saralla. Tahdomme siksi, että tutkimus- ja poraustoiminnan keskeyttäminen merellä olisi yksi EU:n diplomatian kärjistä.
Le Taurillon: 55% EU:n käyttämästä energiasta tuodaan muualta. Maakaasusta 70% ja öljystä 90% tuodaan EU:n ulkopuolelta. Jos poraaminen estetään EU:ssa, olisiko Euroopan energiansaanti uhattuna?
Tämä on tärkeä kysymys, ja kysymme samaa säännöllisesti itseltämme. Minusta asiat pitää kuitenkin laittaa mittasuhteisiin: merellä tapahtuva poraus ei ole kovinkaan merkittävä lisä energiansaantiimme. Lisäksi on huomattava, että noin 75 prosenttia Euroopassa porattavasta öljystä tai kaasusta tulee Ison-Britannian merialueelta. Britannian EU-eron yhteydessä energiakysymyksiä ei ole pidetty yhtä isona päänvaivana kuin kalastusta tai rajojen hallintaa.
Mietin asiaa hyötyjen ja haittojen kautta. Kun otetaan huomioon poratun öljyn ja kaasun vähäinen määrä EU:n vesillä, onko todellakin sen arvoista asettaa meriekosysteemit ja paikallinen talous vaaraan? Poraamisen eteen nähdyn vaivan voisi laittaa sen sijaan uusiutuviin energianlähteisiin, kuten tuuli-, aurinko- tai vesivoimaan. Yksi askel olisi fossiilienergiaan menevien tukien vähentäminen ja ohjaaminen muihin energianlähteisiin.
Tämä ongelma tulee välillä esiin salakavalasti. Esimerkiksi Ranska virallisesti kieltää poraustoiminnan, mutta samalla Ranskan valtio tukee raskaalla kädellä esimerkiksi Total-yhtiötä, joka tekee etsintöjä monilla merillä ympäri maailmaa.
Le Taurillon: Puhuit Eurooppalaisen Suomen ranskalaisen sisarjärjestön tapahtumassa, jossa käsiteltiin Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa. Sanoit, että meret ovat jääneet unholaan ilmastonmuutoksen torjunnassa, ja ettei merten roolia hiilinieluina tiedosteta tarpeeksi. Onko tietoisuus aiheesta parantunut viime vuosina Pariisin ilmastosopimuksen jälkeen?
Valtameret ovat nielleet 93 prosenttia kasvihuonekaasujen johdosta planeetalle jääneestä lämmöstä vuoden 1970 jälkeen, joten merillä on keskeinen rooli ilmaston lämpenemisen torjunnassa. Tästä huolimatta meidän täytyi kampanjoida intensiivisesti, jotta valtameret mainittaisiin Pariisin ilmastosopimuksessa, joskin sopimuksen jälkeen tietoisuus on parantunut.
Vuoden 2020 piti olla eräänlainen valtamerten supervuosi, jonka aikana järjestöt ovat tehneet useita tiedotusoperatioita kansainvälisellä tasolla. Tänä vuonna monet hyvin tärkeät kansainväliset neuvottelut saatiin päätökseen, esimerkiksi YK:n sopimus aavan meren suojelusta. Toisaalta jotkin hankkeet alkoivat, esimerkiksi Unesco julisti 2020-luvun “merten vuosikymmeneksi”. Valitettavasti koronakriisin takia monet hankkeet ovat jääneet tekemättä, ja nyt seuraamme, miten tilanne kehittyy, kun koronatilanne laantuu.
Euroopan tasolla poliitikkojen keskuudessa aihe on saanut huomiota, minkä voi huomata esimerkiksi Liettuan EU-komissaari Virginijus Sinkevičiusin tittelistä, jonka mukaan hän vastaa ympäristöstä, valtameristä ja kalastusasioista.
Välinpitämättömyyttä meriä kohtaan on kuitenkin edelleen havaittavissa. Komissio julkaisi tänä vuonna biodiversiteetin suojelua koskevan strategian, jossa se asetti tavoitteeksi, että 30 prosenttia maa- ja vesialueista olisi suojeltuna vuoteen 2030 mennessä. Tavoite on varsin kunnianhimoinen, ja vastaa monien kansalaisjärjestöjen odotuksia. Kuitenkin, vaikka komission mukaan 26 prosenttia maa-alueista ja vain 11 prosenttia merialueista on suojeltu, vain alle puolet dokumentissa esitetyistä toimenpiteistä koskevat merialueita. Merialueet ovat siis kehityksestä jäljessä paitsi nykytilanteessa, myös esitetyissä ratkaisuissa.
Kaiken tämän takana on myös se, että valtameristä iso osa on edelleen tutkimatta, eikä meristä ole tarpeeksi tietoa. On hankala selittää rannikoilta kaukana asuville ihmisille, miten tärkeitä meret ja valtameret ovatkaan. Tietoisuuden lisääminen ei käy itsestään.
Le Taurillon: Mitkä ovat Drilling is killing -kampanjan seuraavat tavoitteet? Julkaisitte keväällä manifestin, jonka allekirjoitti myös moni muu järjestö. Onko dokumentti saanut asioita liikkumaan?
Manifesti on tärkein kampanjadokumenttimme. Monet järjestöt, erityisesti portugalilaiset, allekirjoittivat dokumentin. Tietoisuus aiheesta on kasvanut Portugalissa, ja se on saanut kansalaiset liikkeelle, minkä seurauksena poraaminen merillä on käytännössä kielletty. Surfrider Foundation Europe jatkaa ruohonjuuritason kampanjointia kun mahdollista, ja samalla työskentelemme EU-instituutioiden ja erityisesti Euroopan parlamentin kanssa, jotta direktiiviä uudistetaan ja aiheesta käydään kunnon demokraattinen keskustelu.
Surfrider Foundation on aktiivinen neljässätoista Euroopan maassa, joten osallistumme kansallisen tason kampanjoihin. Esimerkiksi Espanjassa parlamentti käsittelee paraikaa lakiesitystä, joka kieltäisi poraamisen Välimerellä. Tämä esitys osoittaa, että poraamista tapahtuu useilla Euroopan merillä, ei vain Pohjanmerellä tai Norjanmerellä, vaan myös “suljetuilla” merillä kuten Välimerellä tai Mustallamerellä. Norja, Iso-Britannia, Alankomaat ja Tanska ovat johtavia poraajia Atlantilla, mutta samaan aikaan Kreikka, Kypros ja Bulgaria jakavat edelleen porauslupia omilla rannikkovesillään.
Le Taurillon: Otetaan lopuksi puheeksi tilanne itäisellä Välimerellä, jossa etsintä- ja poraustoimet aiheuttavat jännitteitä Turkin ja EU:n välillä. Voiko Drilling is killing -kampanja vaikuttaa tilanteeseen?
Tämä kysymys on hyvin kiintoisa ja monimutkainen. Jännitteissä itäisellä Välimerellä on kyse itsenäisten valtioiden ulkopolitiikasta, eikä meidän järjestömme kuulu sekaantua geopoliittisiin kysymyksiin. Tavoitteemme on kieltää energialähteiden poraaminen alueilla, joilla ei ole raja- tai muita konflikteja.
Kuitenkin, poraamisen kieltäminen Euroopan vesillä olisi voinut estää tämänkaltaiset jännitteet. Taas yksi argumentti porauksen keskeyttämisen ja kieltämisen puolesta!
Surfrider Foundation -järjestön sivuilla on lisätietoja kampanjasta ranskaksi, englanniksi, espanjaksi ja portugaliksi.
Suivre les commentaires :
|
